Kansalaisten vapauksien puolustaminen
EU:n perusoikeuskirjan historia
EU:n perusoikeuskirjan historia
Euroopan unionin perusoikeuskirja julistettiin juhlallisesti Nizzan Eurooppa- neuvostossa 7. joulukuuta 2000. Se on historiallinen virstanpylväs kansalaisten oikeuksien suojelussa Euroopassa. Euroopan parlamentti oli jo pitkään vaatinut tällaista asiakirjaa. Parlamentin jäsenet pitivät tärkeänä, että jokainen kansalainen voisi tuntea perusoikeutensa ja -vapautensa, jotka Euroopan unioni ja sen jäsenmaat heille takaavat. Lisäksi haluttiin, että kansalaisilla olisi oikeussuoja, jos heidän oikeuksiaan mahdollisesti loukataan. Perusoikeuskirjasta haluttiin tehdä asiakirja, johon viitataan perusoikeuksista puhuttaessa. Sen laatimistapa oli ainutlaatuinen. Teokseen koottiin EU-kansalaisten sekä EU:n alueella asuvien ihmisten kaikki kansalaisoikeudet sekä poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet.
Perusoikeuskirjaan kirjatut ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia perusoikeuksia. Perusoikeuksien suojelun parantamisessa oli tarkoitus ottaa huomioon yhteiskunnan kehittyminen, sosiaalinen edistys sekä tieteen ja teknologian kehittyminen. Oikeudet on jaettu keskeisiin periaatteisiin, joita ovat ihmisarvo, vapaudet, tasa-arvo, yhteisvastuu, kansalaisten oikeudet ja lainkäyttö. Tavoitteena oli myös luoda Euroopan kansojen välille yhä läheisempi unioni, jotta niillä voisi olla yhteisiin arvoihin perustuva tulevaisuus. Vuonna 2009 perusoikeudet kohotettiin perussopimusten tasolle, kun perusoikeuskirjaan viitattiin Lissabonin sopimuksessa. Perusoikeuskirja on nyt perussopimusten liitteenä ja sitä sovelletaan Euroopan unionin tuomioistuimissa.