Sekarotuiset kuninkaalliset

Euroopan kuninkaallisia perheitä tutkiskellessa voi huomata, että perheisiin kuuluu sekä mustia että sekarotuisia ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet Euroopan historiaan.

Näihin sekarotuisiin henkilöihin kuuluu tunnettu Englannin ja Irlannin kuningatar Charlotte, joka meni naimisiin kuningas Yrjö III:n kanssa 1700-luvulla. Charlotten esi-isät olivat Mecklenburg-Strelitzistä Saksasta.

Vaikka heidän avioliittonsa oli järjestetty, heillä oli kuitenkin syvä ja rakastava suhde. Heitä yhdisti erityisesti rakkaus musiikkiin ja taiteeseen.

Charlotte kuitenkin kohtasi syrjintää rotunsa vuoksi. Häntä kuvailtiin toisinaan rumaksi, koska hänellä oli huomattavat mulattimaiset piirteet. Kuten kuningattaresta tehdyistä maalauksista käy ilmi, näihin kommentteihin vaikuttivat kuitenkin rasistiset näkemykset kauneuden käsitteestä.

Toisaalta jotkut historioitsijat ovat väittäneet, että hänen afrikkalainen syntyperänsä on kiistanalainen, vaikka vahvat todisteet viittaavat päinvastaiseen.

Siitä käydään edelleen jatkuvaa keskustelua erityisesti sen aiheuttamien seuraamuksien vuoksi. Hänen sukujuurensa merkitsisi esimerkiksi sitä, että hänen lapsenlapsenlapsellaan, kuningatar Viktorialla, olisi ollut musta perimä, kuten myös Viktorian tulevilla jälkeläisillä.

On selvää, että rotukysymykset ovat edelleen esillä keskusteluissa, jotka koskevat kuningatar Charlottea mutta myös sitä, millaisissa olosuhteissa tulevat henkilöt voisivat olla laillisia valtaistuimen perillisiä koko Euroopassa.

Hän synnytti 15 lasta, joista 13 selvisi aikuiseksi.

Hänet tunnetaan hyvin jopa Amerikassa, sillä Pohjois-Carolinan osavaltiossa on hänen mukaansa nimetty kaupunki.

Mielenkiintoista on, että on olemassa todisteita siitä, että kuningatar Charlottea ei ehkä pidetty Englannin ensimmäisenä sekarotuisena kuningattarena. Kuningatar Hainaultin Filippalla, joka syntyi vuonna 1310 Valenciennesissa Ranskassa, oli mustat maurilaiset sukujuuret. Hän avioitui Yorkin Edvardin kanssa, josta tuli vuonna 1328 juuri ennen heidän avioliittoaan Englannin kuningas Edvard III. Filippasta tuli kuningatar noin kaksi vuotta hänen miehensä valtaistuimelle astumisen jälkeen vuonna 1330.

Toisin kuin Charlotte, hän ei joutunut perusteettoman kritiikin kohteeksi rotunsa ja fyysisen ulkonäkönsä vuoksi. Keskiaikaisen kirjailijan Joshua Barnesin mukaan häntä kuvailtiin sen sijaan "erittäin hyväksi ja viehättäväksi henkilöksi, joka ylitti useimmat naiset luonteen suloisuudellaan ja hyveellisyydellään".

On ilmeistä, että sekarotuisia kuninkaallisia ja monarkkeja on ollut sekä menneessä että nykyisessä Euroopan historiassa. Huolimatta yrityksistä pyyhkiä heidät pois historian kronologiasta taidemaalarit, kirjailijat (esim. Eschenbacc Parzival-teoksessaan) ja edistykselliset historioitsijat ovat tehneet sekarotuisista kuninkaallisista näkyviä ja tärkeitä hahmoja koko Euroopan tarinassa.

Nykyään sekarotuiset kuninkaalliset parit, kuten Liechtensteinin prinsessa Angela ja Liechtensteinin prinssi Maximilian, prinssi Harry ja Sussexin herttuatar Meghan sekä Itävallan kreivitär Mary ja kreivi Ferdinand Leopold Joseph von Habsburg, eivät ole poikkeamia normatiivisista odotuksista, jotka koskevat "oikeaa" kuninkaallista liittoa, vaan pikemminkin vain henkilöitä, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa.

Niinpä kun tunnustamme ja hyväksymme kaikkien ihmisten inhimillisyyden ja ihmisarvon, voimme jakaa voittoisan tarinan sekarotuisista henkilöistä, jotka ovat aina osallistuneet Euroopan pitkään ja rikkaaseen historiaan.