Näyttely
Saharov-palkinnon säännöt hyväksyttiin heinäkuussa 1988. Niiden mukaan palkintosumma oli 5 000 ecua. Ehdokkaana voisi olla kuka tahansa kansallisuudesta ja sijoittautumispaikasta riippumatta. Euroopan parlamentti myös helpottaisi palkinnonsaajan kirjallisten teosten julkaisua. Saharov-palkinnon ehdokkaan oli aluksi saatava taakseen vähintään 25 parlamentin jäsentä. Sen jälkeen Euroopan parlamentin poliittisia asioita käsittelevä valiokunta esitti laajennetulle puhemiehistölle kolmea ehdokasta kuultuaan sitä ennen tarvittaessa itse Saharovia. Sen jälkeen puhemiehistö valitsi lopullisen ehdokkaan. Saharov-palkinnon luovutti täysistunnossa parlamentin puhemies. Vuosien saatossa palkintosumma nousi vähitellen 50 000 euroon tunnustuksena ihmisoikeusaktivistien merkittävälle työlle kaikkialla maailmassa.
Lisää muutoksia oli kuitenkin tulossa. Saharov-palkinnon sääntöihin tehtiin vuonna 2003 suuria muutoksia. Niitä ehdotti parlamentin saksalainen jäsen Elmar Brok, joka toimi tuolloin ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan puheenjohtajana. Palkinnon myöntämisen perusteita haluttiin lisätä. Siksi päätettiin palkita merkittävä saavutus (henkinen tai taiteellinen tuotanto tai aktiivinen toiminta), joka liittyy ihmisoikeuksien ja perusvapauksien ja erityisesti sananvapauden puolustamiseen.
Palkinnon voisi nyt saada myös vähemmistöjen oikeuksien suojelusta, kansainvälisen oikeuden noudattamisesta, demokratian kehittämisestä ja oikeusvaltioperiaatteen toteuttamisesta. Lisäksi sallittiin se, että ehdokkuutta voi tukea poliittinen ryhmä, vaikka parlamentin jäsenet voivatkin henkilökohtaisesti tukea vain yhtä ehdokasta. Tämän jälkeen oli parlamentin ulkoasiainvaliokunnan tehtävä esittää kolmea ehdokasta puheenjohtajakokoukselle (parlamentin puhemiehelle ja poliittisten ryhmien puheenjohtajille), joka lopulta valitsisi palkinnonsaajan. Euroopan unioni oli laajentunut monta kertaa ja parlamentin jäsenten määrä oli kasvanut, joten nyt edellytettiin, että ehdokasta tuki 40 parlamentin jäsentä.
