Näyttely
Tuhoisan sodan jälkeen Louise Weissin huomio kääntyi Euroopan ulkopuolelle, ja hän haki uusia tapoja käyttää valtavaa energiaansa. Hän päätti ilmaista ajatuksiaan myös kuvien kautta. Se sai hänet matkustamaan ympäri maailmaa. Kuvillaan hän pyrki lisäämään tietoisuutta kaukaisista maista ja sivilisaatioista.
Samaan aikaan Weiss kiinnostui aseellisia konflikteja tutkivasta ranskalaisesta instituutista, joka analysoi aseellisten konfliktien perimmäisiä syitä. Weiss jatkoi myös kirjallista uraansa ja kirjoitti vaihtelevasti romaaneja, elämäkertoja, näytelmiä, esseitä ja matkakertomuksia. Vuonna 1978 hän sai Robert Schuman -palkinnon kuusiosaisesta teoksestaan Mémoires d’une Européenne eli Eurooppalaisen naisen muistelmat.
Weiss tutki vuosikausia Aasian, Afrikan, Lähi-idän ja Intian niemimaan kansoja. Kylmän sodan aikana hän näki suuria geopoliittisia, uskonnollisia, sosiaalisia ja kulttuurillisia mullistuksia, jotka tuolloin saivat aikaan suuria muutoksia kehitysmaissa. Hän ohjasi kymmeniä dokumentti- ja lyhytelokuvia, joita hän esitti Euroopassa laajoilla luentokiertueillaan.
Hän perusti myös Fondation Louise Weiss -säätiön Strasbourgiin. Se myöntää palkintoja henkilöille, jotka edistävät rauhaa ja kansojen keskinäistä lähentymistä. Euroopan journalistiyhdistys on myöntänyt vuodesta 2005 alkaen joka vuosi Louise Weiss -palkinnon Euroopan asioihin keskittyville toimittajille.
